Nähtyä ja kuultua

Otin tähän Nähtyä ja kuultua-postaukseen "nähtynä" pätkän meidän viimeisimmältä lähimatkalta ja "kuultuna" kolme uutuus äänikirjaa, joista pidin ja joille annan 5/5 tähteä arvosanan.

Viimeisin lähimatkakohteemme miehen kanssa suuntautui noin 6600 asukkaan Suonenjoelle. Suonenjoki on tuttu monelle mansikkatiloistaan ja Mansikkakarnevaaleista. Aikamme kaupungin keskustassa pyörittyämme suuntasimme Iisveden kaupunginosaan. Satamassa käynnin jälkeen matka jatkui historialliselle Kolikkoinmäelle, josta alapuolen kolme kuvaa on.

Kolikkoinmäen persoonallinen puutaloalue nousi 1920-1930 kivikkoiselle mäelle asuinkäyttöön sahatyöväen  rakentamana. Mökeissä asuttiin tiiviisti. Pienessä hellahuoneessa saattoi asua oman perheen lisäksi useampi "kortteerimies". 

YLE Elävä arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumenttiohjelma Kolikkoinmäki-Savon Pispala.

Kolikkoinmäen asuntoja on suojeltu ja kunnostettu. Paikalta löytyy myös Suonenjoen kaupungin ylläpitämä työläiskotimuseo, joka käytimme aikana oli valitettavasti tältä kesältä jo suljettu. Nykyään asunnot on yksityisomistuksessa.

Olen kolmen viimeisen vuoden aikana kuunnellut lukemattoman määrän äänikirjoja. Äänikirjoista tykkään, koska yleensä kuunnellessa neulon tai täytän samalla sanaristikoita. Koska olen intohimoinen äänikirjojen kuuntelija, ajattelin ottaa silloin tällöin blogiini esittelyyn omia suosikkikirjoja.

Nämä kolme nyt mukaan ottamaani kirjaa on uutuuskirjoja.

Raija Orasen romaani Ruhtinatar on historiallinen, osittain faktaan perustuva romaani. Se kertoo kuinka  arvostetun hovitallimestarin tytär Natalia Naryshkina naitetaan Venäjän toiseksi rikkaimpaan  Demidovien sukuun. Hänestä tulee rikkauksien keskellä elävä ruhtinatar. Vuonna 1917 keisarikunta murtuu ja Demidovit pakenevat Karjalasta syvemmälle Suomeen. Vuosien kuluttua, rikkauksien haihduttua yksin jäänyt Natalia kokee myös pohjattoman köyhyyden, mutta sitkeänä naisena hän selviää.

Anu Vähäahon romaani Meri välissämme on koskettava romaani kahdesta sisaruksesta. Sisaruksista Elli on vasta lapsi kun hän muuttaa isänsä kanssa Amerikkaan. Vuosien kuluttua Ellistä on tullut New Yorkin seurapiirien jäsen, vauras leski ja tunnettu hyväntekijä. Sisaruksista kotimaahan jäänyt, kovan lapsuuden kokenut Pauliina kutsuu sisarensa Ellin kihlajaisiinsa Suomeen. Elli ottaa kutsun vastaan ja saapuu ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen Suomeen. Löytävätkö siskokset yhteyden vuosikymmenten jälkeen. Romantiikkaa, ihmissuhdedraamaa ja upeat historialliset puitteet löytyy tästä romaanista.

Iida Ahon Perhosten päiviä on romaani nuoresta helsinkiläisnaisesta Ursulasta, joka matkustaa Pohjois-Pohjanmaalle auttelemaan leskeksi jäänyttä isäntää maatalon töissä. Isännän pojalle Pentille asia tulee yllätyksenä, eikä hänen mielestään maatilalle tarvita Ursulan kaltaista apuvoimaa. Pentti on valmis passittamaan Ursulan saman tien takaisin Helsinkiin. Mutta yllättävien sattumien myötä Ursulan lähtö viivästyy. Romaanissa eletään kesää 1973. Kirja tuo tullessaan ihanan, lämpimän tuulahduksen  70-luvulta.

Tähän postaukseen tulikin aimo annos historiaa. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille!

Ne etelän lämpimät yöt

Täällä Rodoksella on vielä tähän aikaa vuodesta päivällä kuuma. En ole nähnyt lämpömittaria, mutta arvelen että 30-40 asteen välillä mennään. Päivällä ei tee mieli pitkille kävelylenkeille, mutta kun aurinko laskee ja ilta pimenee niin on aika lähteä kävelemään ja istua syömään jonnekkin tunnelmalliseen ruokapaikkaan. Rakastan kreikkalaista ruokaa ja nautin etelän lämpimistä illoista ja öistä.
Tänään otetaan vielä rennosti, huomenna ajateltiin vuokrata skootteri ja maanantaina on Symin saariretken vuoro.

Mutta nyt hetkeksi rannalle. Mukaan blogiystävä Sussin kirjoittama kirja Uhrilehto. Olen sen lukenut aikaisemminkin, mutta hyvän kirjan lukee useampaan kertaan.

Aurinkoinen vapaapäivä

Voi mikä ihana aurinkoinen kevätpäivä tänään on.

Minulla on viikottainen ylimääräinen vapaapäiväni. 

Olen ehtinyt tehdä vaikka mitä mukavaa tänään.

Aamulla heräsin kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja ehdin tutkia Pionit kirjaa. 

Päivällä kävimme mieheni kanssa lumikenkäretkellä. Kamera oli mukana, tottakai:) 

Ajattelin tehdä retkestämme ihan erillisen postauksen. 

Lumikenkäretken jälkeen lämmitimme saunan.

Arvontani kautta sain monta uutta blogiystävää. Yksi niistä on Marika, jolta sain tämän mieltä lämmittävän tunnustuksen. Suuri kiitos Marika! 

Marikalla on ihana blogi Marikan Muistelmat nimeltään.

Sain tämän tunnustuksen jo aikaisemmin ja silloin tein siiihen liittyvät viisi kohtaa. En jatka tätä nyt varsinaisesti kenellekkään kun monella se jo näyttää olevan, mutta jos joku ei ole sitä vielä saanut niin ole hyvä ja ota se tästä mukaasi!

Minä lähden vielä ulos nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja toivotan teille kaikille aurinkoista viikon jatkoa!