Elokuun parhaat

Elokuu lähenee loppua kohti. Nyt on hyvä hetki katsoa elokuuta taaksepäin ja nostaa sieltä ne omat elokuun parhaat.

Elokuun paras ja niin ihana päivä oli meidän, lasten ja lastenlasten yhteinen päivä. Tilattiin pizzaa ja  juotiin täytekakkukahvit. Meillä oli niin hauskaa, etten muista milloin olisin nauranut niin paljon. 

Toinen ihana päivä oli ystävän kanssa vietetty päivä lapsuus- ja nuoruusmaisemissa Äänekoskella. Kierreltiin tuttuja paikkoja ja muisteltiin hetkiä 50 - 60 vuoden takaa. Oltiin jo silloin parhaat ystävykset. Paljon oli paikat muuttunut, mutta paljon löytyi vielä tuttuja paikkoja. Kuvakollaasin ylimmän rivin mänty oli edelleen paikallaan. Sen oksien haaroissa istuttiin usein.

Kivoja on ollut myös miehen kanssa tehty lähimatkailu. On löydetty monta uutta mielenkiintoista paikkaa ihan lähialueilta. On käyty museoissa, kesäkahviloissa ja nähtävyyksillä. Ajoreiteiksi on valittu pienet tiet, mitkä kulkee maaseudun läpi ja usein järvimaisemissa.

Kotikaupungilla tehdyistä kävelylenkeistä olen nauttinut myös kovasti. Kuvakollaasin alimman rivin kuvat on näiltä reissuilta. Viimeisimmässä kuvassa on Pieksämäen lukion kaunis rakennus. Rakennus on valmistunut 1929 ja se edustaa 1920-luvun klassismia.

Kotoilu on aina ihanaa. Kaikenlaista on tullut puuhailtua kotona. Äänikirjoja olen kuunnellut useamman. Esimerkiksi Elina Hirvosen kirjoittamasta kirjasta Katri Helena Laulaja pidin paljon. Katri Helena luki itse äänikirjan. Kirja on ilmestynyt jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta tulin sen kuunnelleeksi. Katri Helena on ollut nyt paljon esillä ja sitä kautta tulin löytäneeksi tuon kirjan pariin.

Vielä muutama päivä elokuuta on jäljellä ja sitten sanotaan heipat elokuulle ja koko kesälle. Kiitos elokuu ja koko kesä. Ihania olitte! 

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Mukavaa ensi viikolla alkavaa syyskuuta kaikille!

Nähtyä ja kuultua

Otin tähän Nähtyä ja kuultua-postaukseen "nähtynä" pätkän meidän viimeisimmältä lähimatkalta ja "kuultuna" kolme uutuus äänikirjaa, joista pidin ja joille annan 5/5 tähteä arvosanan.

Viimeisin lähimatkakohteemme miehen kanssa suuntautui noin 6600 asukkaan Suonenjoelle. Suonenjoki on tuttu monelle mansikkatiloistaan ja Mansikkakarnevaaleista. Aikamme kaupungin keskustassa pyörittyämme suuntasimme Iisveden kaupunginosaan. Satamassa käynnin jälkeen matka jatkui historialliselle Kolikkoinmäelle, josta alapuolen kolme kuvaa on.

Kolikkoinmäen persoonallinen puutaloalue nousi 1920-1930 kivikkoiselle mäelle asuinkäyttöön sahatyöväen  rakentamana. Mökeissä asuttiin tiiviisti. Pienessä hellahuoneessa saattoi asua oman perheen lisäksi useampi "kortteerimies". 

YLE Elävä arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumenttiohjelma Kolikkoinmäki-Savon Pispala.

Kolikkoinmäen asuntoja on suojeltu ja kunnostettu. Paikalta löytyy myös Suonenjoen kaupungin ylläpitämä työläiskotimuseo, joka käytimme aikana oli valitettavasti tältä kesältä jo suljettu. Nykyään asunnot on yksityisomistuksessa.

Olen kolmen viimeisen vuoden aikana kuunnellut lukemattoman määrän äänikirjoja. Äänikirjoista tykkään, koska yleensä kuunnellessa neulon tai täytän samalla sanaristikoita. Koska olen intohimoinen äänikirjojen kuuntelija, ajattelin ottaa silloin tällöin blogiini esittelyyn omia suosikkikirjoja.

Nämä kolme nyt mukaan ottamaani kirjaa on uutuuskirjoja.

Raija Orasen romaani Ruhtinatar on historiallinen, osittain faktaan perustuva romaani. Se kertoo kuinka  arvostetun hovitallimestarin tytär Natalia Naryshkina naitetaan Venäjän toiseksi rikkaimpaan  Demidovien sukuun. Hänestä tulee rikkauksien keskellä elävä ruhtinatar. Vuonna 1917 keisarikunta murtuu ja Demidovit pakenevat Karjalasta syvemmälle Suomeen. Vuosien kuluttua, rikkauksien haihduttua yksin jäänyt Natalia kokee myös pohjattoman köyhyyden, mutta sitkeänä naisena hän selviää.

Anu Vähäahon romaani Meri välissämme on koskettava romaani kahdesta sisaruksesta. Sisaruksista Elli on vasta lapsi kun hän muuttaa isänsä kanssa Amerikkaan. Vuosien kuluttua Ellistä on tullut New Yorkin seurapiirien jäsen, vauras leski ja tunnettu hyväntekijä. Sisaruksista kotimaahan jäänyt, kovan lapsuuden kokenut Pauliina kutsuu sisarensa Ellin kihlajaisiinsa Suomeen. Elli ottaa kutsun vastaan ja saapuu ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen Suomeen. Löytävätkö siskokset yhteyden vuosikymmenten jälkeen. Romantiikkaa, ihmissuhdedraamaa ja upeat historialliset puitteet löytyy tästä romaanista.

Iida Ahon Perhosten päiviä on romaani nuoresta helsinkiläisnaisesta Ursulasta, joka matkustaa Pohjois-Pohjanmaalle auttelemaan leskeksi jäänyttä isäntää maatalon töissä. Isännän pojalle Pentille asia tulee yllätyksenä, eikä hänen mielestään maatilalle tarvita Ursulan kaltaista apuvoimaa. Pentti on valmis passittamaan Ursulan saman tien takaisin Helsinkiin. Mutta yllättävien sattumien myötä Ursulan lähtö viivästyy. Romaanissa eletään kesää 1973. Kirja tuo tullessaan ihanan, lämpimän tuulahduksen  70-luvulta.

Tähän postaukseen tulikin aimo annos historiaa. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille!

Kävelylenkki Pieksämäellä

Reilun 17000 asukkaan Pieksämäki on kompakti kaupunki. Kaikki palvelut löytyvät kävelyetäisyydeltä. Pieksämäki on puutarhamainen kaupunki Pieksäjärven rannalla. Se tunnetaan myös lempinimellä "puistokaupunki", koska sen ilme on vehreä ja puistomainen. 

Teemme usein miehen kanssa kävelylenkkejä ympäri kaupunkia. Nyt otan teidät mukaan yhdelle lenkillemme.

Meidän kävelylenkin ensimmäinen pysähdys oli torin laidalla kukka-asetelmien kuvaaminen, kuinkas muuten. Minä kun en pääse kukkien ohi millään ottamatta kuvaa niistä. Itse tori on vilkas ja siellä on usein erilaisia tapahtumia. Kesäisin sieltä löytyy vakituisesti pari kahvila- ja ruokapaikkaa sekä kukkia myyvä kioski. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai torilla on markkinapäivä.

Matkamme jatkui torilta Keskuskadulle. Keskuskadun varrella on muun muassa kauniita vanhoja rakennuksia, puistoja ja kivijalkamyymälöitä.

Keskuskatu on pitkä bulevardimainen puistokatu, joka kulkee kaupungin halki. Kuvan otin viikonloppuna aamulla, kun kaupunki oli vielä hiljainen ja vasta heräili. Hetken kuluttua näkymän täytti vilkas elämä. 

Meidän matka jatkui pitkin Keskuskatua, mistä käännyimme kohti rantaa.

Matkalla ohitimme kulttuurikeskus Poleenin. Poleenin tilat on suuret ja siellä on erilaisia esiintymisiä ja tapatumia vuoden mittaan. Itse kävin viimeksi tyttären kanssa katsomassa Tanssien Tähtiin Show 2025 Poleenissa. Lisäksi Poleenissa sijaitsee muun muassa kaupunginkirjasto ja kahvila.

Meidän matka jatkui pitkin Pieksäjärven rannan kävelykatua. Kävelimme rantapuiston halki. Ohitimme Lidlin ja Citymarketin ja päädyimme Pieksämäen asemalle.

Pieksämäki on rautateiden risteysasema ja täältä pääsee junalla eri puolelle Suomea. Kuvassa näkyy yksi suuaukko uudistettuun, älylaitteilla varustettuun asematunneliin. Asematunneli on Suomen pisin, katoksineen 236 metriä pitkä.

Veturitallien kohdalla piti kaivaa taas kamera esiin. Veturitallien tiloissa toimii Ukko Bistro & Deli -ravintola sekä siellä on myös muuta pientä toimintaa. Veturitallien tiloissa on myös tapahtuma-areena Veturitori. Siellä järjestetään puolestaan ohjelmaa tansseista myyjäisiin ja kaikkea siltä väliltä. Veturitallien jatkeena on Prisma, jossa tuleekin käytyä usein ostoksilla. 

Meidän kävelylenkkimme suuntautui tästä kotiin.

Tässä tulikin kävelylenkin varrelta esiteltyä Pieksämäkeä samalla. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille.