Ystävä

Minulla on ystävä jonka kanssa olimme lapsuuden ja nuoruuden kuin paita ja peppu. Vielä aikuisuuden alettuakin pidimme tiiviisti yhteyttä. Sitten ystäväni muutti kauemmaksi perheineen, yhteydenpitomme hiipui ja loppui lopulta kokonaan.

Viime vuoden lopulla ystäväni otti yhteyttä, sovimme tapaamisesta ja hän tuli miehensä kanssa meille kahville. Edellisestä tapaamisestamme oli kulunut kolmekymmentä vuotta. Kun halasin ystävääni tuntui että ne kolmekymmentä vuotta hävisi jonnekkin, niin tutulle ystäväni tuntui.

Voi sitä naurua ja puheen sorinaa kun kerroimme nykyisiä kuulumisia ja muistelimme vanhoja yhteisiä muistoja. Sovimme, että nyt pidämme huolen siitä että yhteydenpito jatkuu. Nyt ollaan tämän kuukauden puolella vielä menossa miehen kanssa kyläilemään ystäväni ja hänen miehensä luo.

Olen lukenut muualta ja voin todistaa nyt itsekkin, että vaikka kuluu aikaa niin ystävyys säilyy. Meillä meni kolmekymmentä vuotta tapaamisten välillä, mutta ystävä on ystävä <3