26. hääpäivä

Vietetään tänään miehen kanssa 26. hääpäivää. Ajateltiin jotenkin juhlistaa sitä, mutta vielä on mietinnässä mitä tehdään.

Tallennan tänne blogiin muutamia runoja, joista tykkään erikoisen paljon. Tänään tallennan tämän kauniin Anna-Mari Kaskisen rakkausrunon, joka sopii hyvin hääpäivään.

Minä Sinua rakastan, tiedän sen. 

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen 

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt, 

se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan, 

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne Sinulle lahjoitan, 

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin, 

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän kädestä Sinua silloinkin, 

yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin, 

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin, 

ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat, 

taikka kumaraan selkäsi taipuu.

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat, 

taas polvilleen rakkaus taipuu.

(Anna-Mari Kaskinen)