Vietin eilisen päivän äitini luona. Päivä meni nopeasti äidin kanssa jutellessa. Hetken istuin hänen parvekkeellaan, kurkistin miniläppäristä uutiset ja tein pikakierroksen blogistaniassa sekä ihailin äidin pelargoneja. Kävimme myös isää katsomassa vanhainkodissa kahvien ja pullien kanssa. Hänellä oli syntymäpäivä. Olen joskus kirjoittanut blogiini että isällä on pitkälle edennyt Alzheimerin tauti eikä hän tunne meitä enää. Raskas asia mistä en kirjoita nyt enempää.
Upeat pelargoniat on mummollakin! Tuo papan sairaus on kyllä raskas ja ikävä asia :(.
VastaaPoistaIhana päiväpeitto!
Susanne, ihana päiväpeitto ja juuri se ajatus valkoisesta, pitkästä sivuverhosta tekee kokonaisuudesta unelmaisen.
VastaaPoistaMukavaa helleviikonloppua, Susanne!
Vaalea verho sopii erittäin hyvin kokonaisuuteen,on sitten ilmavampi!:)
VastaaPoistaPäiväpeitto on myös kaunis! <3
Mukavaa viikonloppua!
Johanna, mummon pelargonit on aina niin valtavan isoja ja komeita.
VastaaPoistaLeena, jospa saisin viikonlopun aikana hommattua tuon sivuverhon niin saisin valmiiksi tuon makkarin.
Sarppa, tuo päiväpeitto oli mielestäni niin kesään sopiva niin valitsin sen vaikka enemmän tykkään yksivärisestä esim. valkoinen, beige tai ruskea ovat lempparivärejä.
Se on todellakin raskasta seurata rakkaan vanhemman tilaa sairauden sattuessa.
VastaaPoistaKauniit on äitisi pelargoniat kuin myös sinunkin, tänä kesänä en laittanut yhtä ainutta pelargoniaa ja nyt kyllä harmittaa.
Päiväpeitto sopii teidän ympäristöön oikein hyvin, vehreää puustoa ulkona ja päiväpeiton muodossa vähän sisälläkin.
Minä ostin pitsiverhoa Raumalta ja täytyy niistä ommella verhot olkkariin sitten kun jaksaa.
Onpa äidilläsi upeat pelakuut ! Tosi muhkeat kukat lehtimassaan nähden...
VastaaPoistaValkoinen verho on niin kevyen kesäinen : )
Mukavaa viikonloppua !
İhanat pelargoniat ovat aidillasi.Ja tuo kukkapöyta on aivan ihastuttavan kaunis.
VastaaPoistaVoimahalaus isasi kohtaamiseen.tuo sairaus on omaisille erittain vaikea asia.
Makuuhuoneenne on kivan naköinen,ja rauhallinen.
Mukavaa alkavaa viikonloppua,ystavani.
Aivan samoissa merkeissä, eli vietin äitini kanssa iltapäivää minäkin. Mutta ihailimme minun (hankkimia) pelargonioita. On ihaanaa tämä sukupolvien rikkaus; oma äiti ja tytär ja sinulla vielä tyttären lapsi.
VastaaPoistaTuollaista pikku läppäriä niin halajan.
Kiva keinu äidilläsi, siinä voi istua ja nauttia elämästä. Sopii hyvin valkoinen pitkä verho makkariinne. Raskaita nuo vanhempien sairaudet.
VastaaPoistaLennu, varmaan pitsiverhoistasi tulee ihanat.
VastaaPoistaSariw, äidin pelakuissa on aina valtavan isot ja muhkeat kukat. Hyvä paikka niillä parvekkeella ja äiti hoitaa niitä niin tunnollisesti.
Sateenkaari, äidin kukkapöytä on kyllä kaunis.
Isä on sairastanut Alzheimerin tautia jo monta vuotta ja aina huonompaan kuntoon menee. Todella raskas sairaus on, yksi surullisimmista.
Rita, pikku läppäri on ollut kiva mukana reissuissa. Helppo kulettaa mukana kun ei painakkaan paljon mitään.
Tia, äiti istuu usein parvekkeella keinussaan. Siinä on kyllä kiva istuskella ja juoda vaikka kuppi kahvia:)
Ihanainen keinu ja pelargoniat. Saatan kuvitella valkoiset verhot ikkunaasi, kuin ajatukset liehumassa:)
VastaaPoistaRaskasta on seurata omien vanhempien vakavaa sairautta.
VastaaPoistaKaunis peite!
Keijukainen, odotan kovasti jo valkoisia verhoja tulevaksi. Keventävät ja antavat kesäisen tunnelman.
VastaaPoistaSussi, isän sairaus on kestänyt kauan ja raskas on ollut läheisille.
Kaunis makkari. sänky on muhkea.
VastaaPoistaAlzheimerin tauti on hirvittävä sairaus ja koettelee omaisia. Oma äitini sairastui ko tautiin jo reilu viidenkympin iässä ja sitä sairastelua kesti 17 vuotta.! Jaksamista teille omaisille.!
VastaaPoista