Heinäkuun alku oli kolea ja pohjoistuuli puhalteli usein. Kahdestoista heinäkuuta tuli helteet ja ne jatkuu edelleen eikä ne taida ihan lähiaikoina olla ohi menemässäkään.
Tänä kesänä ollaan miehen kanssa harrastettu lähimatkailua.
Kaukaisin matkakohde on ollut matka Imatralle serkun luo vieraisille. Meiltä matkaa sinne tulee 180 km, joten kaukana sekään ei ole. Imatran seutu on minulle tuttua, sillä olen syntynyt ja asunut neljä ensimmäistä elinvuotta siellä. Mummo ja pappa asui Imatran kupeessa Rauhassa kuolemaansa asti ja heidän luonaan käytiin joka kesä.
Yksi kesän reissuista suuntautui Etelä-Savoon Pertunmaalle siellä asuvan serkun luo. Pertunmaa on Savon eteläisintä kärkeä. Pertunmaan kaksi taajamaa ovat Kirkonkylä ja Kuortti. Pertunmaa liitettiin Mäntyharjuun tämän vuoden alussa. Mäntyharju on yksi Suomen suosituimmista mökkikunnista. Kesän aikana asukasluku kasvaa huomattavasti mökkiläisten ansiosta.
Heinävedelle tehtiin päiväreissu. Moni tietää Heinäveden ortodoksi luostareista. Siellä sijaitsee Valamon munkkiluostari ja Lintulan nunnaluostari. Vanamon luostari on yksi Suomen merkittävimmistä käyntikohteista. Tällä reissulla ei käyty siellä, koska olemme vierailleet siellä aikaisemmin jo pariinkin otteeseen. Sen sijaan keskityttiin Heinäveden luontoon ja kirkonkylään. Runsas viidesosa kunnan pinta-alasta on veden peitossa. Rannat ovat jyrkät ja kalliot nousevat jyrkästi järven pinnasta monesti kymmeniä metrejä. Korkeuserot ovat suuria. Satamassa poikettiin ihailemassa järvimaisemaa ja istahdettiin kahville sataman kauniiseen kahvilaan.
Matkareitit olemme valinneet yleensä niin, että saadaan matkan varrella ihailla järvimaisemia ja kaunista maaseutua. Viimeisimmällä reissulla vastaan tuli alimman kuvan violetin sininen pelto. Tällaista ei oltu aikaisemmin nähtykään. Pellon tuoksu oli melko voimakas. Kotona asiaa tutkittua selvisi, että pellolla kasvava kukka on aitohunajakukka. Aitohunajakukkaa viljellään muun muassa hunajatuotantoa varten.
Leppoisaa heinäkuun loppua kaikille!
